Tehorajat

HamFi
Versio hetkellä 24. joulukuuta 2008 kello 16.08 – tehnyt Oh3lwr (keskustelu | muokkaukset)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Yleistä

Suomessa ylärajat radioamatöörien lähetystehoille määritellään viimeisestä (suuritehoisimmasta) vahvistinasteesta antennin syöttöjohtoon — tai antenniin, mikäli syöttöjohtoa ei viimeisen vahvistimen jälkeen enää ole — lähtevälle suurtaajuiselle teholle. Radioamatööriantennien vahvistukselle ja siten säteilyteholle (ERP) ei ole määritelty rajoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syöttöjohdon vaimennus olisi esimerkiksi sellainen, että puolet syöttöjohtoon syötetystä tehosta hukkuu kaapeliin häviöinä, ei kaapeliin syötetty teho saa ylittää radioamatöörimääräyksissä ilmoitettua ylärajaa. Mutta koska antennin vahvistusta ei ole rajoitettu, saa syöttöjohdon toisessa päässä olla minkälainen antenni hyvänsä, kunhan yleiset turvallisuusnäkökohdat (antenni ei tipahda sivullisten niskaan, suurtaajuisiin osiin ei helposti vahingossa pääse koskemaan, jne) otetaan huomioon.

Poikkeuksena on 135kHz taajuusalue, jossa Suomessakin on otetu käyttöön CEPTin suosituksen mukainen 1 W EIRP säteilytehoraja. Koska reilusti aallonpituutta lyhyemmän antennin säteilyresistanssi on suoraan verrannollinen antennin pituuden neliöön, on tyypilliseen amatöörimastoon (30 m tai matalampi) rakennetun LF antennin hyötysuhde yleensä alle promillen, joten tyypillisesti tarvitaan ainakin kilowatin verran lähetintehoa, ennen kuin 1 W EIRP säteilyteho ylittyisi.

Alarajoja ei käytetylle teholle ole määritelty ja radioamatöörimääräyksissäkin sanotaan, että tarpeettoman suuren lähetystehon käyttöä on vältettävä. Eli toisin sanoen on pyrittävä käyttämään pienintä mahdollista tehoa, jolla yhteys onnistuu.

Tehorajojen määritelmät

Kirjoitushetkellä voimassaolevissa radioamatöörimääräyksissä on kahdentyyppisiä rajoja suurimmille sallituille tehoille:

  • kantoaaltoteho
  • modulaatiohuipputeho

Kantoaaltotehorajaa käytetään, mikäli lähetteen kantoaaltoa ei ole vaimennettu ollenkaan tai vaimennus on alle 6 desibeliä. Tyypillisimpiä kantoaallollisia lähetelajeja ovat CW eli sähkötys, FM eli taajuusmodulaatio ja AM eli amplitudimodulaatio.

Jos kantoaaltoa on vaimennettu yli 6 desibeliä, tai kantoaaltoa ei ole käytännössä ollenkaan, käytetään tehorajana modulaatiohuipputehoa. Tyypillisin tällainen lähetelaji on SSB eli yksisivunauhalähete. Tämä on siinä mielessä loogista, että jos kantoaaltoa ei ole ollenkaan tai se on hyvin heikko verrattuna kokonaislähetteeseen, ei kantoaallon käyttäminen tehoviitteenä kovin hyvin kerro kokonaiskuvaa. Yksinkertaistettuna modulaatio on se osa lähetteestä, jossa hyötydata siirretään. Modulaatiohuipputeho on yläraja tämän hyötylähetteen voimakkuudelle, esimerkiksi SSB-puheella keskimääräinen teho on noin neljäsosan huipputehosta. Näinollen on myös loogista, että samalla taajuusalueella suurin sallittu modulaatiohuipputeho on joissain tapauksissa suurempi kuin suurin sallittu kantoaaltoteho.

Rajat käytännössä

Suomessa radioamatööripätevyydet jaetaan tällä hetkellä kahteen luokkaan, yleisluokkaan (sisältää myös teknillisen luokan) ja perusluokkaan (sis. tietoliikenneluokan). Näillä on myös toisistaan eroavat tehorajat, yleisluokalla suuremmat kuin perusluokalla. Kirjoitushetkellä voimassaolevat tehorajat on esitetty seuraavassa taulukossa. Huomaa, että tämä EI ole lista radioamatöörialueista.

Taajuusalue Yleisluokka Perusluokka
Kantoaalto-
teho
(CW/FM/AM)
Modulaatio-
huipputeho
(SSB)
Kantoaalto-
teho
(CW/FM/AM)
Modulaatio-
huipputeho
(SSB)
137 kHz 1 W EIRP 1 W EIRP
1810 – 1850 kHz 1500 W 120 W
1850 – 2000 kHz 15 W 60 W 15 W 60 W
3 – 30 MHz 1500 W 120 W
50 MHz 150 W 200 W 30 W 120 W
Yli 100 MHz 150 W 600 W 30 W 120 W


STM asetus 294/2002 liite 7

Lisäksi on noudatettava sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 294/2002 liiteen 7 raja-arvoja, jotka määräävät, kuinka suurille sähkö- ja magneettikentille ja tehotiheyksille ihminen saa altistua. Alla olevassa taulukossa on arvot laskettu kunkin bandin sille osalle, jossa raja-arvo on tiukin.


Taajuusalue Sähkökenttä
V/m
Magneettikenttä
A/m
Tehotiheys
W/m²
137 kHz 87,0 5,0
1800 kHz 61,5 0,365
3,8 MHz 44,6 0,192
7,1 MHz 32,7 0,103
10,1 - 29,7 MHz 28,0 0,073 2,0


On huomattava, että tehotiheysraja koskee 6 minuutin ekvivalenttia altistusta, joka tulee kyseeseen lähinnä toistinasemien ja majakoiden yhteydessä, jossa lähetin on jatkuvasti päällä vakioteholla. Lyhytaikaisemmassa altistuksessa, esim. tyypillisessä QSO:n pidossa tai SSB:n modulaatiohuipputehon aikana tehotasot voivat olla suurempia, tarkempia tietoja itse asetuksen liitteestä.

Sähkökentän altistusrajat tulevat käytännössä kyseeseen 135 kHz antennin pidennyskelan ja syöttöpisteen lähettyvillä ja muilla alueilla lähinnä matalalla olevien dipolin päiden lähettyvillä, joten tarvittaessa on estettävä ihmisten pääsy tällaiselle alueelle lähetyksen ollessa käynnissä.


Yleisluokan radioamatöörin on mahdollista hakea tietyin ehdoin Viestintävirastolta lupaa käyttää tässä listassa mainittua suurempaa lähetystehoa. Tehorajojen(kin) suhteen autoritääriset ja varmasti ajantasaiset radioamatöörimääräykset on saatavissa Viestintävirastosta.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
Valikko
Työkalut
Google AdSense